Syksyllä 1828 vaelsi kuoppaista ja mutkaista Turun maantietä Helsinkiä kohti hevospelien karavaani: yliopistoväki muutti pääkaupunkiin, jonne maan korkein oppilaitos oli Turun palon jälkeen keisari Nikolai I:n käskystä siirretty.

Niiden matkustavaisten joukossa, jotka 4.10.1828 tungeksivat Espoon tullista Helsinkiin, nähtiin kamreerinleski Anna Margareta Tengström, hänen tyttärensä Fredrika, perheen palvelija Lisette sekä naisten suojelijaksi pantu 24-vuotias maisteri Johan Ludvig Runeberg.

Viisi päivää oli kieseissä keikkuen tehty vaivalloista taivalta. Fredrika oli jo kaiken lisäksi saanut esimakua tulevan miehensä kiivaasta pohjalaisluonnosta, kun Runeberg oli raivosta vapisten tarrannut varomattomasti hurjastelleen kyytipojan kaulukseen.

Anna ja Fredrika Tengström muuttivat perhesyistä Helsinkiin. Poika Fredrik opiskeli näet yliopistossa, ja yhteinen koti perustettiin Kruununhakaan Maneesikatu 7:ään puuseppä Örnbergin taloon. Saman katon alle muutti vielä professori Fredrik Bergbomin kanssa avioitunut Carolina-tytär.

Fredrika ihastui Helsinkiin välittömästi. Turku-”vainajaa” ei hänestä voinut verratakaan uuteen upeaan pääkaupunkiin, jonne kotiutuminen kävi vaivattomasti; moni muu akateeminen sukulais- ja ystäväperhe oli Tengströmien tapaan muuttanut Helsinkiin ja hankkinut asunnon juuri Kruununhaasta.

Nuori maisteri Runeberg vieraili usein Maneesikadulla rakastettuaan tapaamassa, mikäli opinnoiltaan ehti. Hän tavoitteli näet yliopistouraa ja ahkeroi latinankielen väitöskirjan parissa.

BOHEEMIELÄMÄÄ

Runebergin ensimmäinen koti sijaitsi Iso Roobertinkatu 17:ssä kirvesmies Bergmanin talon piharakennuksessa. Tuolloin seutu oli laitakaupunkia.

Asuintoverikseen pieneen kolmihuoneiseen taloon Runeberg sai Turun aikojensa tuttavat Fredrik Cygnaeuksen ja Juhana Wilhelm Snellmanin. Kolmikon talous oli perin vaatimaton, eikä huonekalujakaan ollut tarpeeksi.

Niinpä Runeberg ja Cygnaeus jakoivat saman vuoteen ja Snellman sai nukkua lattialla tai rakentaa yösijansa tuoleista. Salin kalustona oli pöytä sekä Cygnaeuksen matka-arkku, josta tulevat suurmiehet vuorotellen lainailivat varakkaamman kumppaninsa alusvaatteita. Ateriat kuitattiin monesti vain leivällä ja maidolla; tähän tyytyi Runeberg, joka vanhemmiten oli nirso syömisistään.

KÖYHÄ MAISTERI

Fredrika Tengström ja Johan Ludvig Runeberg kihlautuivat joulukuussa 1828. Kun Fredrika pyysi Lissetteä pitämään kihlauksen omina tietoinaan, oli uskollinen palvelija tokaissut yrmeästi, ettei hänellä ollut tapana puhua pahaa herrasväestään. Köyhä maisteri ei hänestä mitenkään sopinut Fredrikan aviomieheksi, eikä ensimmäistä kosijaa pitänyt suin päin ottaa.

SAMAN KATON ALLE

Fredrikan lanko professori Bergbom kuoli äkillisesti tammikuussa 1830. Kihlaparille perhesuru merkitsi kuitenkin saman katon alle pääsemistä: sulhanen mahtui nyt Maneesikadun huoneistoon.

Taloon tullessaan Runeberg piti kahvikestit. Kohotettuaan tulevan anoppinsa maljan hän esitti toivomuksen, että voisi viettää Fredrikan kanssa häitä jo vuoden päästä. Tätä Anna Tengström sanoi epäilevänsä: eihän maisterilla vielä ollut varaa elättää vaimoaan!

PALKATON DOSENTTI

Kärsivällisyyttä koetelleeseen kihlausaikaan mahtui paljon ilojakin. Runebergin esikoisteos Runoja ilmestyi kirjakauppoihin huhtikuussa 1830.

Kesäkuussa hyväksyttiin hänen väitöskirjansa Euripideen murhenäytelmä Medea verrattuna Senecan Medeaan. Sen ansiosta Runeberg nimitettiin kaunopuheisuuden dosentiksi.

Toimi oli palkaton mutta yliopistoura näytti auenneen. Konsistorin amanuenssin virka takasi kuitenkin viidensadan ruplan varman joskin niukan vuositulon, ja sen turvin uskallettiin nyt harkita avioliittoa.

VERSTAS KOTINA

Tammikuussa runoilija vietti häitään Fredrikansa kanssa. Ensimmäinen koti rakennettiin Maneesikatu 7:n piharakennukseen puuseppä Örnbergin entiseen verstaaseen. Nuoripari sai haltuunsa kolme pientä huonetta, jotka kätevä Fredrika sai asuttavaan kuntoon. Seinät ja katot paperoitiin ja maalattiin, lattioiden liimatahrat peitettiin matoilla ja huutokaupasta ostetut tuolit verhoiltiin Fredrikan vanhalla hameella.

Pieni palvelustyttö apunaan Fredrika sai nyt opetella perheenemännän taitoja, jotka hän myöhemmin kuuden pojan äitinä ja vieraanvaraisen kodin emäntänä tarvitsi.

KULTTUURIA MANEESIKADULLA

Pieni ja vaatimaton Maneesikadun koti keräsi pian piirin, jonka jälkimaailma tuntee legendaarisena Lauantai-seurana.

Seuran perustajat olivat kaikki nuorta akateemista älymystöä, jonka kantajäseniin Runebergin ohella kuuluivat mm. Juhana Wilhelm Snellman, Fredrik Cygnaeus, Johan Jacob Nervander, Fredrik Tengström ja Fredrik August Ehrström, musiikkimies, joka on säveltänyt Runebergin kuulut runot Lähteellä ja Joutsen. Elias Lönnrot ja Matias Aleksanteri Castrén osallistuivat toisinaan kokouksiin, joissa kiivaasti keskusteltiin päivänpolttavista kysymyksistä, kirjallisuudesta, filosofiasta, taiteesta; laskettiin leikkiä, suututtiin, lepyttiin, nautittiin kuppi teetä, lasi punssia tai pino voileipiä.

PERHE-ELÄMÄÄ

1831 Helsingissä puhkesi koleraepidemia, ja Runebergin naapuritalosta tehtiin tilapäissairaala. Se karkotti nuorenparin kesäksi Espoon Suvisaaristoon ja syksyksi Laguksen taloon Erottajan mäelle.

Runeberg sairastui vaikeasti – ei tosin koleraan – mutta jaksoi silti tautivuoteeltaan sanella vaimolleen ensimmäisen kertovan isänmaallisen runonsa Hauta Perhossa.

Kruununhakaan muutettiin taas alkuvuodesta 1832, tällä kertaa Mariankatu 19. Täällä syntyi perheen esikoinen ja ainoa tytär Anna Carolina. Lapsella oli jo vauvana niin pitkä ja paksu tukka, että se letitettiin neljäksi pieneksi palmikoksi. Eräs ystävä nimittikin tytön runolliseksi luonnonoikuksi.

Kasvava perhe tarvitsi pian lisätuloja, ja Runebergit päättivät ryhtyä täysihoitolan pitäjiksi. Rohkeasti vuokrattiin Maneesikadun ja Konstantininkadun (Meritullinkadun) kulmasta se kolerasairaalan talo, jota edellisvuonna oli lähdetty karkuun. Se saatiinkin halvalla ja muuttamaan päästiin lokakuussa 1832, kun iso kahdeksanhuoneinen asunto oli ensin asianmukaisesti savustettu ja tuuletettu taudinsiemenien tappamiseksi.

Alivuokralaisiksi otettiin mm. Matias Aleksanteri Castrén ja täysihoitoon viiden muun pojan ohella 14-vuotias Sakari Topelius, joka ryhtyi Runebergin johdolla valmentautumaan ylioppilastutkintoaan varten.

VASTOINKÄYMISIÄ

Täysihoitolan pito kävi Fredrikan voimille ja osoittautui kannattamattomaksi. Topeliuksesta ujo ja kalpea nuori rouva näytti kantavan harteillaan raskasta taakkaa.

Runeberg oli lahjoittanut toisen runokokoelmansa tuoton Pohjanmaan hätääkärsiville, eikä tuloja ja menoja saatu täsmäämään. Pieni Anna Carolina sairasteli jatkuvasti, ja elokuussa 1833 kuoli Runebergin esikoinen.

MARIANKADULLE

Lokakuussa 1833 Runebergit muuttivat kolerasairaalan talosta Liisankatu 5:een, jossa asuttiin vuosi. Sieltä muutettiin kahdeksi vuodeksi Mariankatu 18:aan, missä syntyi vanhin poika Ludvig Mikael. Viimeisen Helsingin talvensa Runebergit viettivät Mariankatu 7:ssä Borgströmien talon piharakennuksessa. Täällä syntyi toinen poika Lorenzo.

Tuon ajan helsinkiläisperheet muuttivat usein. Asunnoissa oli valinnan varaa ja vuokralla asuminen normaalia. Perheen naisväelle tiheät muutot tiesivät tietysti ylimääräistä harmia. Runebergillä oli muuttopäivän aamuna tapana kadota ja antaa Fredrikan hoitaa käytännön työt – niihin ei runoilija yleensäkään puuttunut.

KRUUNUNHAASTA PORVOOSEEN

Varmistaakseen kasvavan perheensä toimeentulon Runeberg haki 1836 Porvoon lukion latinan rehtorin virkaa. Hänet valittiin toimeen, ja toukokuussa 1837 hän jätti pääkaupungin.

Ystävät järjestivät runoilijalle 8.5. Siltasaaren länsipäässä sijainneessa Säästöpankin ravintolassa legendaarisen jäähyväisjuhlan.

Vieraita oli yli 300, eivätkä läheskään kaikki mahtuneet ravintolaan. Saarelle oli kuitenkin pystytetty telttoja, joissa oli tarjolla runsaasti sekä boolia että savipiippuja. Yhdeltä yöllä syötiin pikaillallinen.

Kuudelta aamulla saatettiin kunniavieras kotiinsa. Matkalla laulettiin kvartettilauluja, Topelius joukossa toisena tenorina ja Pitkällesillalle saavuttaessa viritettiin Lähteellä ja Joutsen. Runoilija itse nojasi sillan kaiteeseen ja katseli aamuauringon leikkiä peilikirkkaalla Kaisaniemen lahdella.

teksti Marja-Liisa Tuomi

Krunikka 3/1994

Kirjallisuus:

Karin Allardt Ekelund: Fredrika Runeberg

I.Havu: Lauantaiseura ja sen miehet

Martta ja Yrjö Hirn: Runeberg ja hänen maailmansa

Matti Klinge: Ylioppilaskunnan historia

Ensimmäinen osa 1828 – 1852

Fredrika Runeberg: Kynäni tarina

Muistiinpanoja Runebergistä

Z.Topelius: Antecningar från det Helsingfors, som gått
Muistiinpanoja vanhasta Helsingistä