KAIKKI ALKOI SÄÄTYTALON PUISTOSTA

”Syksyllä 1973 oli joukko kruununhakalaisia vanhempia kokoontunut kuvaamataidonopettaja Acci Forsmanin luo pohtimaan Säätytalon puiston alennustilaa. Suihkukaivo oli rempallaan, autot parkkeerasivat nurmikolle ja lapsia varten suunnitellut aitajärjestelyt olivat kehnot. Perustettiin aloiteryhmä patistamaan puiston suunnittelijoita.

Kun oli tultu yhteen, huomattiin, että Kruununhaassa oli paljon asioita, joiden kohentamiseksi voitaisiin yhdessä vaikuttaa. Perustettiin toimintaryhmiä. Tässä vaiheessa ihmisiä oli mukana jo kuutisenkymmentä. Osa oli kiinnostunut pihojen ja puistojen kehittämisestä, mutta kaikki olivat tuskastuneet Kruununhaan läpi jyräävään liikenteeseen.

1975
Toimelias Aloiteryhmä huomasi, että pienimuotoiseenkin toimintaan tarvittiin rahaa. Järjestäytymiseen ei ollut juuri halua, koska spontaanisti kaikki näytti sujuvan hyvin. Huomattiin kuitenkin, että kun lähestyttiin päättäjiä, rekisteröimättömällä Aloiteryhmällä ei ollut painoarvoa. Koko joukko yritti liittyä Kruununhakaseuraan, mutta neljänkymmenen liittyjän ryhmälle olisi asetettu vuoden koeaika.

Nyt ei voitu lyödä jarruja pohjaan. Energialle oli saatava kanava ja niin perustettiin Kruununhaan Asukasyhdistys helmikuussa 1975. Silloin Krunikka-lehdykkä oli jo nykyisen kokoinen ja näköinen, mutta sivuja oli vähemmän. Kruununhakalaiset pienyrittäjät ilmoittivat lehdessä palveluistaan. Mainoksiin tehtiin usein humoristisia piirroksia kauppiaan toivomusten mukaan. Mainosmarkoilla saatiin lehdykkä painettua.

LEHDENTEKOA AMATÖÖRIVOIMIN
KRUNIKKA -lehteä on tehty alusta asti ryhmätyönä. Alussa ei nimetty ollenkaan päätoimittajaa, vaan 5 – 10 henkeä toimitti lehden kasaan. Myöhemmin huomattiin, että kullekin lehdelle tarvittiin henkilö, joka ottaa päävastuun lehden sisällöstä ja aikataulusta. Varsinaisia lehdenteon ammattilaisia on ollut mukana vähän. Joukossa on ollut monia taiteilijoita: valokuvaajia ja graafikoita, radiotoimittajia, eläkeläisiä ja koululaisia, - oikeastaan ihmisiä kaikilta elämän aloilta.

1980 -luvun loppupuolella sai Krunikka -lehti melkein kuoliniskun. Alueella alkoi ilmestyä Kruununhaan Kronikka -niminen ilmaisjakelulehti, jota tehtiin päätoimisesti. Nimi aiheutti paljon sekaannusta. Krunikalle luvattuja mainoksia annettiin puhelimitse vahingossa Kronikalle ja monet ilmoittajat viehättyivät muutenkin uudesta tulokkaasta. Koska lehtemme kustannetaan Kruununhaan liikkeiden ja palvelujen mainonnalla, näytti tulevaisuus huonolta. Osa oli jo valmis luovuttamaan, mutta eivät kaikki. Päätettiin, että jatketaan ja katsotaan, kuinka käy.

Tilanne rauhoittui, kun Asukasyhdistyksen puheenjohtaja Veli-Heikki Klemetti neuvotteli Kruununhaan Kronikan omistajan kanssa tilanteesta. Uusi lehti päätti vaihtaa nimeä ja nyt nämä kaksi aluelehteä ilmestyvät rinnan kaikessa sovussa.

Krunikka -lehdet kertovat myös, miten vuosi vuoden jälkeen on lähestytty kaupunkia erilaisin kirjelmin. On muistutettu liikennevaloista ja pihakaduista, tehty aloitteita Tervasaaren kannaksen liikenteen rajoittamiseksi ja itse Tervasaaren kunnostamisen puolesta. Asukkaiden oma rantasuunnitelma oli tärkeä pohja, kun neuvoteltiin kompromisseja kaupungin suunnittelijoiden kanssa. Erilaisia kirjelmiä allekirjoitettiin milloin päiväkotien, koulujen ja taloyhtiöiden kanssa. Allekirjoittajina olivat yhä useammin yhdessä myös Kruununhaan Asukasyhdistys ja Kruununhaka- Seura.

 krunikka70.gif

AVOIMUUS TAKAA JATKUVUUDEN
Krunikalla on ollut kymmeniä tekijöitä. Siksi on turhaa mainita ketään nimeltä. Monet tekijöistä ovat muuttaneet muualle, mutta tilalle on houkuteltu uusia ja aina on tulijoita ollut. Koko idea on perustunut ryhmätyölle ja avoimuudelle. Itse en ole enää toiminnassa mukana, vain joskus satunnaisena lehden avustajana. Siksi on aina iloinen yllätys, kun Krunikka kolahtaa postiluukusta. Kun katson tekijöiden nimilistaa, huomaan vanhojen tuttujen nimien joukossa uusia tuntemattomia. Se on lupaus siitä, että Krunikka ilmestyy vielä pitkään.”
Tekstilyhennelmä: Tuula Moilanen, Krunikka 4/95


1973 – 1976
TAISTELU SÄÄTYTALON PUISTON PUOLESTA
Kun kaksitoista kruununhakalaista puistolapsen vanhempaa pureutui Säätytalon puiston kurjaan tilaan, alkoi tapahtua: Kruununhaan Asukasyhdistyksen perustamisesta vastannut Aloiteryhmä yhdessä kaupungin suunnittelijoiden kanssa suunnitteli puiston uutta muotoa kolme vuotta. Työ valmistui kesällä 1976.

1974 – 1979
RITARIKADULLE KÄVELYKATU
Lokakuussa 1974 Aloiteryhmä laati aloitteen Ritarikadun muuttamiseksi kävelykaduksi Säätytalon puiston kohdalta. Suunnitelman toteuttaminen vei kaupungilta 5 vuotta.

1975 – 1977
ILMOITUSTAULU ASUKKAILLE
Huhtikuussa 1975 tehtiin aloite kahden ilmoitustaulun saamiseksi Kruununhakaan: toinen nykyisen ilmoitustaulun kohdalle ja toinen Snellmaninkadun ja Kirkkokadun kulmaan Säätytalon nurkkaan. Toinen tauluista saatiin vasta sen jälkeen kun asukasyhdistys oli laatinut siihen piirustukset, kesällä 1977.


Marraskuussa 1973 aloiteryhmäläiset päättivät jakautua toimintaryhmiin, koska ilmeni niin monia asuinympäristön parantamiseen liittyviä tarpeita. Toimintaryhmät olivat:

1. Lähipuistoryhmä: Se suunnitteli Säätytalon puistoa, myöhemmin myös Liisanpuistikkoa ja Kirjan puistoa.
2. Tervasaariryhmä: Se pohti Tervasaaren kehittämistä kaikkien kruununhakalaisten keitaana.
3. Korttelipiharyhmä keräsi ihmisiä suunnittelemaan omia pihojaan ja ideoimaan korttelien yhteisiä pihoja.
4. Liikenneryhmä ryhtyi kartoittamaan Kruununhaan liikenneongelmia.
5. Sisätilaryhmä etsi asukkaille yhteisiä harrastustiloja ja järjesti ohjelmallisia tilaisuuksia.


10 – VUOTIAASTA KRUNIKASTA LAINATTUA:

KAUPUNGILTA ALOITERYHMÄLLE TOIMITILAT
Elokuussa 1974 Aloiteryhmä sai kaupungin Nuorisotoimistolta nimikkotilat Unioninkatu 43:sta, vastapäätä Kasvitieteellistä puutarhaa. Toimintaryhmät kokoontuivat rakennuksessa viikoittain. Välillä pidettiin kaikkien yhteisiä suurkokouksia.

AVAINLAPSILLE ILTAPÄIVÄKERHO
Lokakuussa 1974 Aloiteryhmä avasi Kruununhaan ala-asteen ns. avainlapsille iltapäiväkerhon Unioninkatu 43:ssa, ryhmän jäsenten ohjaamina. Kerho toimi vapaaehtoisin voimin 7 kuukauden ajan. Lapsia kävi siellä useita kymmeniä kahtena päivänä viikossa.

Kun kaupunki ei kerhon tarpeellisuudesta huolimatta lähtenyt rahoittamaan toimintaa, ryhmä joutui resurssien puutteessa lopettamaan toiminnan.

NUORILLE HARRASTAJATEATTERI
Kaupungin nuorisotoimisto myönsi lokakuussa 1974 Aloiteryhmälle määrärahan varhaisnuorille järjestettävää luovaa toimintaa varten. Tuula Moilanen ryhtyi ns. Perjantaikerhon vetäjäksi Kellariteatterin tiloissa Liisankadulla. Tammikuussa 1975 Perjantaikerho muuttui Kruununhaan nuorten harrastajateatteriksi. Se rekisteröitiin ja aloitti säännöllisen toimintansa pätevän teatteriohjaajan johdolla Uudenmaanläänin taidetoimikunnan vuotuisen apurahan turvin.

LÄPIAJOA VASTAAN
Kevääseen 1975 mennessä Liisankatu oli muuttunut läpiajokaduksi. Ruuhkat kadulla aiheuttivat sen, että läpiajo siirtyi myös muille asuinkaduille Kruununhaassa. Asukasyhdistys pyysi huhtikuussa 1975 kaupunkia kieltämään läpiajoliikenteen kaupunginosassamme.

BALALAIKKA SOI SÄÄTYTALON SUIHKULÄHTEELLÄ
Kesällä 1975 kaupunki myönsi toistamiseen Asukasyhdistykselle varoja Helsinki-päivän järjestämiseksi Säätytalon puistossa. Puistoon pystytettiin laaja asukastoimintaa esittävä näyttely. Suihkulähde toimi Helsingin Balalaikkaorkesterin estradina.

Helsinki-päiviä järjestettiin säännöllisesti vuoteen 1978, jonka jälkeen kaupunki lopetti sille antamansa määrärahat.

MANEESI ASUKKAIDEN KÄYTTÖÖN
Keväällä 1976 Asukasyhdistys ehdotti kaupungille vanhan Maneesin hankkimista kaupungin omistukseen ja sen luovuttamista asukkaiden käyttöön.

Syksyllä 1977 kruununhakalaiset nuoret esittivät Maneesia nuorisotilaksi. Asukasyhdistys tuki nuorten esitystä.

MONITOIMITALO KRUUNUNHAKAAN
Huhtikuussa 1975 Asukasyhdistys teki kaupungille aloitteen monitoimitalon ja sivukirjaston saamiseksi Kruununhakaan.

krunikkaraittiset.gif 

EI YDINVOIMAA HELSINGIN ALUEELLE
Elokuussa 1975 Asukasyhdistys asettui vastustamaan ydinvoimalan rakentamista Helsingin aluetta varten Inkoon Kopparnäsiin.

EI VAPAUDEKADULLE JA KESKUSTAN KEHÄVÄYLÄLLE
Huhtikuussa 1976 Asukasyhdistys otti kielteisen kannan keskustan kehäväylä- ja Vapaudenkatuhankkeisiin. Väylien suunnittelua jatkettiin siitä huolimatta, vaikka kaupunginvaltuusto ja –hallitus ottivat niihin kielteisen kannan. Oli itsestään selvää, että väylien toteutuminen toisi lisää liikennettä Kruununhakaan.

Syksyllä 1981 asukasyhdistyksen jäsenet ottivat osaa kansanliikkeeseen väyläsuunnitelmia vastaan liikennesuunnittelijoiden tuotua hankkeet uudelleen esille.

”Yhdistys on toisaalta pyrkinyt huomioimaan ja parantamaan epäkohtia kruununhakalaisten asuinympäristössä ja toisaalta seurannut tarkasti kaupungin kehittämissuunnitelmia. Viime vuosina tämä pyrkimys vaikuttaa kaupunkisuunnitteluun on entisestään korostunut yhdistyksen toiminnassa, kun laajapohjainen sosiaalinen toiminta on vähentynyt.” Mikko-Olavi Seppälä, Krunikka 4/2000

”Alkuvuosien Krunikka-lehden kertovat ihailtavan aktiivisesta nuorisotoiminnasta. Asukasyhdistyksen puitteissa perustettiin nuorille perjantaikerhon nimellä kulkenut harrastajateatteri ja Rock-klubi. Myös lasten viihtyvyys oli asukasyhdistyksen erityishuomion kohteena. Yhdistys kampanjoi sinnikkäästi puistojen kohentamisen puolesta. Yhdistyksen aloitteesta Tervasaareen perustettiin kesällä 1979 valvottu leikkikenttä, jossa krunalaislapset viettivät monet kesät.

Vielä nykyäänkin vietettävät Kruununhakapäivät järjestettiin ensimmäisen kerran jo isänpäivänä 1979. Myös Helsinki-päivänä Kruununhaassa juhlittiin. Monien mieleen on jäänyt vuoden 1975 tilaisuus, jolloin juhlahumua Säätytalon puistossa siivitti suihkukaivon päälle kiivennyt Helsingin Balalaikkaorkesteri.

VAIKUTTAMISTA PÄÄTÖKSENTEKOON
Asukasyhdistys on alusta alkaen ottanut selvää kaupungin suunnitelmista, tarttunut niihin hanakasti ja pyrkinyt ohjaamaan päätöksentekoa kaupunginosan kannalta edulliseen suuntaan. Aloitteita, kommentteja ja lausuntoja on sinkoillut päättäjien pöydille milloin mistäkin asuinympäristöön liittyvästä aiheesta. Asukasyhdistys on vuosien varrella vastustanut jyrkästi Vapaudenkatu-projektia, ajanut Liisankadun sulkemista läpiajoliikenteeltä ja kiinnittänyt päättäjien huomiota tarpeeseen parantaa joukkoliikennettä. Hankkeista ja asukasyhdistyksen niihin liittyvästä toiminnasta on tiedotettu asukkaille Krunikka-lehden kautta.

On yllättävää huomata, että samat teemat toistuvat lehdestä toiseen vuosikymmenten vaihtuessa. Monet 70-luvun puolivälin päivänpolttavista ongelmista ovat sitä myös tänä päivänä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tavoitteita olisi saavutettukin. Puistoja on kunnostettu, katuja suljettu autoliikenteeltä ja kunnostettu pihakaduiksi ja kävelykaduiksi, ja kaupunginosaan on saatu oma terveysasema. Muun muassa näissä projekteissa asukasyhdistyksellä on ollut sormensa pelissä.” Henriikka Leppo, Krunikka 4/04